Kaunein laulu, ei ole minun tekemäni.
Ei se ole sinun, kenenkään meistä.
Se on laulu syksyisessä metsässä,
kun iho on kylmä, ja tuuli kertoo tarinaa synnystään.
Se on laulu parvekkeen tukipilarin tangolla,
jossa kuivatat vaatteitasi,
linnun hiljainen viserrys kumppanilleen,
joka valitsee muutaman, kauneimman.
Ja yhtyy.
Luonto yhtyy.
Meihin.
Se on laulu sunnuntaina, kun verhot ovat kiinni
ja lumienkeleiden jäljen hangessa,
kuuntelevat pauketta nurkissa.
Kaunein laulu, sanoitta selvin.
Ei yritetä löytää.
Se löytää meidät, kun kuuntelemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti