Sade ropisee ikkunapeltiin.
Harmaus käyttäytyy tummemmin.
Kevät, sinä siis olet tulossa.
Katseeni oli jo jäätynyt.
Toivottomassa tuijotuksessa, ei ollut itlaa sinulle.
Kapuan tuolilta, ja tervehdin sinua sade, lumenluoja,
lumen luoja, poistaja.
Ikuiseksi äitynyt talvi, katkaisi viimein jalkansa.
Kolmas Huhtikuuta.
Onneksi vasta silloin, aprillia en olisi kestänyt.
Tästä asiasta.
Pisin talvi, kylmin tuuli, kiukkuisimmat kinokset.
Miesmuistiin. Se ei tosin ole pitkä.
Ne katoavat tilastoiksi.
Minun kassiini ei mahdu, kuin totuus tuulesta,
joka tulee etelästä.
Pääskysten saatellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti