Syvissä vesissä

Haluaisin todeta tämän asian.
Se tulee aina kun huolestun,
oheistoiminnastani.
Lähteen pinnalla.
Pienessä paatissa.

Eihän se minulle kuulu,
ei ainakaan pitäisi,
mutta sitten kuulen,
kaislojen välistä, lumpeen takaa,
veneen alta, kölin päältä, kutsun,
niin taas mentiin. Kutsu velvoittaa

Nyt mennään syviin vesiin,
sinne minne, kukaan,
ei haluaisi, kun paine kasvaa,
ja tumma kauneus muuttuu vihaksi.

Syvissä vesissä, meriruohon kuoltua,
vulkaanisten lähteiden välissä,
on vaikea luovia.
Eteneminen on pakenemista,
mutta välttämätöntä,
muuten tippuu, takaisin pinnalle,
liian nopeasti, elimistö ei kanna,
mieltä pienoista.

Nyt ollaan, syvissä vesissä,
kavereita kaikkialla,
veijareita, tuomaita,
kätten päälle panijoita,
panijoita, kivien alla
pitäisi lähteä, mutta ei pysty. Virttyy.

Aikansa kun kelluu,
syvissä vesissä,
huomaa olevansa,
yhtä veden kanssa
kuin kivi, johon kasvaa,
uusi laji, muunnos,

Valmista kauraa.