Luoteesta tuulee

Luoteesta tuleva tuuli,
hioo kallioon viestinsä.

Matka pitkä,
venytti kokemuksia,
siksi myöhässä,
sananjalat.

Kallio vastasi,
pyöräytti laineen kärjen,
syntiseen tanssiin,
iltaruskon notkistamissa kaarissa.

Tuntui tutulta,
vieraalta oudosti.

Kauniisti niiaten,
laine huokasi,
palasi joukkoon,
suli tarinoiden mereen.

Kallion kupeessa,
tarinaista häivettä,

kun osaat,

uskallat katsella.