Unisono

Käperrymme toisiimme,
kuin kaarnat liekkitansseissa.

Tunnemme ilmeemme jo ennen niiden luontia,
sanomattomasti selvää kauraa,
tyynellä pellolla.
Turhaa lakoontumista väistellen.

Laulamme samaa laulua autoradiosta,
iskelmäkanavalta.
Toinen vierestä, toinen nuotin alta.

Lienemme samaa ainesta,
samasta padasta.

Tuulipukujemme kahina,
aaltoilee samalla taajuudella.

Luemme samat kirjat,
nauraen samoille asioille,
huolien resonanssissa rytmiin tyynnytellen.

Kätemme sopivat toisiinsa,
kuin isoisän taskukellon rattaat.
Ne pyörittivät aina, tarkkaa aikaa.

Elämän unisonossa.