Ruska

On hieman haikeaa,
nähdä ruskani värit.
Ne saapuivat hallan myötä,
ensin kutistaen,
sitten himmentäen kirkkaat hetket.
Väreillen ajatusten tahdissa.

Punaista, keltaista,
oranssia, eri sävyjä. Kaikkia paitsi ei yhtä.
Yhtä ei huolita joukkoon.
Vihreä häviää , vaipuu alle,
katoaa puskiin.

Aika liikkuu joutsenten mukana,
kohti uusia haasteita.
Ne tuovat taas keväällä,
uudet tuulet,
vihertäen tilat.

Se ei ole enää meidän keväämme,
me olimme putoilevia lehtiä,
ravintoa uudelle keväälle.

Ruskamme laulaa,
lähtölaulun.