lauantai 6. lokakuuta 2012

Kirkkaus


Aurinko laski,
niin kuin on laskenut.
Odotin olemusta,
kirkkauden hukkaa,
tilaa.

Ei tullut.
Tuli kiire,
halu saada kaikki ennen loppua.

Nyt katselen piippuja,
talomeressä,
ja ohikiitäviä onnenetsijöitä laivoissaan,
satamasta satamaan.
Niiden kyljistä loistaa,
häivähdys valoa,
menneestä päivästä,
odotellen pimeää.

Alkavaa kirkkautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti