En pysty katsomaan sinua silmiin,
kauniisiin, kostuneisiin,
heijastaen ymmärryksen puutetta.
En pysty, koska pelkään näkeväni,
sinun silmilläsi,
todellisen kuvani.
Kuvani, joka ei näy peilistä.
Se on kuvina muualla,
katseesi kohteena,
todellisena, alastomana.
Katson alas, ylös, muualle.
En silmiisi.
Sinä väriset kuin puu tuulessa,
odottaen tyynnytystä.
Nyt en pysty.
En.
Capiche!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti