Katkeamaton vuo,
estää ajattelemisen.
Suollettua tekstiä kyllä riittää,
oikeastaan pursuaa,
kaikista raoista.
Olen hiljaa,
ja odotan.
Sitten astun joen yli,
kastelematta kuivaa ruutia,
joka keikkuu,
sanattomassa pussissani.
Sanoilla suljettuna.
Sanoilla, jotka odottavat,
sytyttäjää.
Sinä kastelet minut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti