Lumi

Lumi tuli tänä vuonna,
aivan liian myöhään.
Ne jotka sitä halusivat,
jäivät odottelemaan,
nojaten koliinsa,
sakenevassa harmaudessa,
suutahdellen luonnon tuulelle.

Nyt sataa,
räntäistä lunta,
silmieni ylle ja alle,
aktivoiden iloiset lapset.
Meissä.

Ota kiinni hiutale, toinen.
Ota mutta älä purista.
Hento hetki kiteytyy.
Saavuttaa riemun.
Tasaantuu.

Pulkat, sukset,
lapaset, rukkaset.

Minä en enää hiihdä,
tässä elämässä.
Muita ei ole.

Lumessa tarvon,
kun on pakko.
Ja pakko on.
Muuta ei ole.

Pimeys, lumi,
kylmyys, poskien puna.

Valintoja.

Kunhan ei vain pakkasta,
alle sietorajan.
Siperian en halua opettavan.
Osaan jo.

Ajatuksissani,
kieppuvat trapetseillaan,
kesä ja kärpäset.
Kesälaadulla mennään.
Dieselillä.

Senhän jo tiesittekin