Harold Lloyd

Tämä on taas niitä päiviä,
jolloin älyn valo lataa akkujaan.
Koettaa pusertaa energiapiikin,
yön ihon läpi.

Ruutallisen energiaa,
pieneen mieleen.

Tämä on taas näitä aikoja,
jolloin roikumme kellon viisareissa,
kuin Harold Lloyd.
Estääksemme liikkeen,
ajan katoavaisen kulun.

Luonnollisen siirtymän,
nuoresta vanhaksi,
pois uuden tieltä.

Usko tai älä,
totuus on tuolla jossain.
Kaurapuurossa?

Ja siinä me, Harold ja minä,
roikumme,
Eri aikoina, samaan aikaan,
murenevassa kellotornissa.

Tikittäen käymme,
kohti lopullista,
pysäyttävää,
ajanhukkaa.