Laatuaika

Lainasin hieman laatuaikaasi.
Anteeksi.
Omani ovat loppuneet ajat sitten.
Siellä ne kasvavat horsmaa,
elon tienlaidalla.

Aika kuluu,
menettää kiiltonsa,
hapettuu.
Ei enää veny,
vaan lähestyy loppuaan,
osaltamme.

Kuluvat hetket,
hupenevat sormieni välistä,
samalla kun haukottelen siivosti.

Paljastan väsymykseni.
Aikansa kutakin.

Minun aikani ei ole vielä.

Olisin halunnut, jatkaa aikaani,
mutta kohtalon kainalosta,
ei löytynyt,
ajalleni jatkajaa.

Tätä mietin tässä,
kuluttaen laatuaikaasi.

Ajankuluksi. On sekin, sitten.