keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Olet kaste



Olet kuin kaste, kesäisellä nurmella,
aamuauringon hipaistessa,
kuulasta taivasta.

Kostea kiilto silmissäsi,
viilentää palanutta minuuttani,
tuoden jonkinlaisen rauhan.

Olet siinä, ja se on hyvä niin.
Kallistuvat korttelit,
niiaavat usvan keskeltä,
kävellessämme,
kohti läheisyyden tunnetta.

Toivon olevani, edes osin.
Kaikkea sitä, mitä odotat.
Sinä olet, juuri nyt, siinä.
Kaikki.

Kastehelmistä,
Näen heijastumat,
tulevat pilvet.

Ne ovat, vielä,
niin kaukana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti