Kuljettujen teiden pöly

Kuljettujen teiden pöly,
laskeutuu kunnolla vasta nyt,
hauraille olkapäilleni.
Laskostuvat, niiaavat,
tuijottavat kohti näkökenttää.

Valitsemani polut,
johtivat tähän kuivaan kauteen,
jossa seisova hetki,
piirtää hetkiä pölykalvoon,
alleviivaa virheet,
kipeimmät muistot ympyröiden.

Niin on olkapäilläni,
pölyttyneiden reittieni tuomat muistot,
huulilla puhallus, monta.

Sade auttaisi, mutta ilma on kirkas,
silti sakeana,
muistojen kattilassa,
avotulella porisemassa.

En ole yksitotinen,
yksikotinen,
ihmiskasvi.

Tarvitsen emin,
hetiöni pölyttää,
kiteentyä,
synnyttää uutta tietä,
jota kävellä,
vihellellen edetä.