maanantai 11. helmikuuta 2013

Okulaariteetti




Silmälasini ovat jossain lähellä,
mutta ei, nenän päällä,
valaisemassa asioita.

Katson ihmisiä,
joita on jokunen.
Sade piiskaa kaiuttimista,
ja minä kylven siinä.

Ihmiset näyttävät utuisilta,
kuin voipaperin läpi.

Pään liikkeet, värit,
kaikki ovat kuin feidattuja,
fokusoimattomia.
Syväterävyys kertoo poissaolostaan.

Nyt voin sulautua joukkoon,
läsähtää sekaan,
epämääräiseen katraaseen,
tilaan, jossa ei,
okulaariteettia arvosteta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti