Työläiskaupunki

Savu nousee, työläiskaupungin nuhruisesta piipusta,
luoden taivaanrakoon,
harmaan linjan.

Vesi höyryää kuin kannustukseksi,
piipun päätöksille.
Sula massa, kiinteytyy,
materialisoituu.
Luo kannukset.

Kellokorttien naksutus,
koneiden matala laulu,
synnyttävä emo,
mehiläispesässä.
Kuningatar.

Ylitän kosken töyrän,
generointihuoneen,
ja astun kohti,
kulutusyhteiskuntaa.
Osana sitä.