Minua vedetään joka suunnasta.
Sinulla on tällä hetkellä, lujin ote.
Pidänkö siitä? En todellakaan tiedä.
En ole päässyt viivan toiselle puolelle.
Yksi on jo luovuttanut.
Heittelee minua syytöksillään,
heikosta köydestä, välillämme.
Se on minun syytäni, myönnän.
Se on niin paljon helpompaa.
Toiset nykivät, välillä liikaa
Yritän seistä hetkessä,
tässä nyittävänä.
Rystyset valkoisina, sormet rakoilla.
Toiveet silmissä,
sielu verillä,
manillaköyden karheudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti