Oranssit lamput,raivaavat tieltään,
vanhan interiöörin.
Ketjuissa roikkuessaan,
ne hallitsevat tilaa,
kalusteiden jättämissä varjoissa.
Pulinaa, sorinaa,
naurua, rohinaa.
Ärtymystä, mielipahaa.
Hyväilyjä. Tunnetta pelissä.
Haurasta lempeä,
Syvää kunnioitusta.
Yksinäisyyttä, jota voi vain arvailla,
syvänteen reunalta.
Uhoa pilven laidalta.
Lampun väri,
savuton nykytila,
leipoo kakkua,
johon kohta,
pistän kynttiläni.
En pidä sitä vakan alla,
vaikka moni on luullut. Tietää.
Kynttilä, lähdön merkiksi,
kertalaakista,
kohti valoisampaa tulevaisuutta.
Ei pimeään, sykkeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti