
Mummoni Aino
Mummot ovat kuolleet,
niin kuin mummot nyt kuolevat,
hiljaa ja valittamatta,
sovun tehneenä, elämänsä eron kanssa.
Ei kaikki, mutta monet.
Jäljelle jäivät, vanhat valokuvat,
niissä ristinmerkit,
vanhalta tuoksuvat kirjat,
kirjanmerkkeinä mustat surukirjeet,
ajasta ennen mummoutta,
Lotta-merkki, ruplia mummon mummolta,
silmälasit, pullonpohjaiset.
Kahvia, kuivakeksejä, lakkakarkkeja,
pieni V.S.O.P.
Kuvat lapsenlapsista, lapsista,
puolisosta, esi-isistä.
Näin ne mummot kuolevat.
Hetki hiljaisuutta, pyydän.
Sitten eteenpäin,
lumessa.
Mummon toivomana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti