
Sukellan syvälle,
pidempään kuin koskaan.
Pyrin meren laidalle,
vertikaaliseen maksimiin,
laidalta laidalle.
Katson saapuvia aaltoja,
väistelen valaita,
jotka ohittavat minut,
älyn voimalla,
jota emme ymmärrä,
tai arvosta.
Tervehtivät isolla pyrstöllä.
Pohjakosketus saavutettu,
puolimatkassa.
Paljon tyhjää, ei niin mitään.
Tätäkö varten uneksin,
hyppäsin maailman aaltoihin?
Ei mitään.
Vanha valas, jo kaukana kaikesta,
puhalsi kuplani esiin,
savumerkkinä muille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti