En voi uskoa silmiäni,
en valon saavuttamia pupilleja.
Se olet sinä, tuolla kaukana,
silmien kantamissa,
yhtä kauniina kuin oletinkin.
Olin oikeassa.
Jos olisi aikaa,
voisimme kietoa hetkemme letille,
lattea vain kahvissa,
puhetta, menneen kiillotusta.
Kumartaisimme syvään,
hetkiemme halausta.
Uskon silmiäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti