
Lokakuun harmaus,
vaihtui Marraskuun harmaudeksi.
Harmaa sinänsä,
tuulten puhaltaessa horisontaalisesti,
vertikaalimieleemme,
on kaunis väri.
Kokoelma väreistä.
Syntiset kasvoni,
piirtyvät ateistin hymyyn.
Ei vaikuta tilaani.
Kaikki on luonnollista.
Odottamatonta,
silti laskettavissa.
Tila tilan tuntee.
Kunhan vain ohrakeijut,
tanssivat.
Huurrekierteiden yllä.
Harmaassa arjessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti