
Se lähti lapasesta, kello kolme.
P.M.
Loikin kohti siltaa,
kosken päällä,
kuohujen yllä.
Saavutin, kosketin metallinojaa.
Kuulin veden marssin.
Se on kuullut rytmin,
kun veljet ottivat mittaa,
toistensa kauloissa, lipareissa.
Silloin ja nyt,
vesi joka liikkuu,
Nyt vain poissa holtti,
päämäärättömyys.
Yltä.
Se oli silloin,
nyt on nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti