Ulkona sataa kiteytynyttä vettä,
taaperrusten jäljet kadussa.
Katsoja kohtaa vastavuorot,
ikkunan erotellessa.
Pakkanen oikoo jäseniään,
osuen nenänpäähän,
korviin,
talloen varpaat kipruun.
Tuonneko pitäisi mennä,
kahlata läpi aution korttelipelin?
Aamullako rynnätä, liian aikaisin,
kenelle hyvänsä?
Villasukat, huivi,
untuvatakki,
beigenväriset tumput.
Olin edellisessä elämässäni hylje,
jossain pohjoisessa.
Minut ammuttiin,
tehtiin lamppuöljyä.
Mitta on tullut täyteen,
nyt läikkyy pahasti.
Vedän peiton pääni yli,
ja leikin mukulaa.
Odottaen kevättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti