
Tuokiokuvia taikinaisesta maailmasta,
kääntäen, kiertäen, kauliten,
jauhoihin sotkeutuneiden mietteiden varjoissa,
paistellen ajatuksia.
Tuolla menee ihmisiä, vuolaasti,
ahmien toistensa katseita,
tai sitten väistellen niitä.
Näkökantakysymys.
Minä. Joukossa yksin, aina.
Joukko on yksinäisyyden ydin,
kansalaisprotoni.
Ilmeisesti olen sitten se toinen,
varautunut, eri lailla,
kaikkeen,
kiertäen vinhasti,
paikalla,
ja kaikkialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti