Muistoni ovat jäätyneet

Muistoni ovat jäätyneet


Yhtä äkkiä huomasin,
elämäni pysähtyneen,
ei lopullisesti,
vaan mieleni huomatessa,
ajankulun,
varjojen vertautuessa nykyisyyteen,
ne olivat lyhyet, liian lyhyet.
pysähtyneet.

Hetki jolloin erosimme,
pysäytti muistojen kelloni,
ajalta piiloon paeten.
Jonkinlainen tapahtumahorisontti,
muistojeni mustassa aukossa.

Nyt on mennyt jo vuosi,
jos toinen.
Ja siinä ollaan, tässä hetkessä,
vain kulman takana,
oli päivät, jolloin mietimme,
lisäystä kansaan,
nimeä jatkumoon.

miksi tuntuu, että se olisi tuossa,
käsin kosketeltavana,
silmien edesottamuksessa?

Suli toiveet silloin, nyt ne kovettuvat,
kyynelettömään autiomaahan,
jossa kaivataan,
raikasta vettä,
ei suolaista, ja makeaa.

Muistoni ovat jäätyneet,
vaikka muut kulkevat,
kohti auvoista loppua,
ilman paluuta,
ympyrän sulkeutumista,
odotellessa.

Jäätynyt hetki,
sulaa aina,
lopulta.