Alkava pimeä

Alkava pimeä on pysäytettävä!
Siellä se liikkuu,
heiluttelee jäseniään,
ja pimeätä lamppua.
Vielä puolivaloilla,
valmiina synkkään iskuun.

Olen antanut puolustukselleni,
vapaapäivän.

Rentoutua, kirmata,
onnistua haaveissaan.

Se on sen ansainnut.

Tauko tuli jälleen kerran,
väärään saumaan.
Saumaan, joka ratkeaisi iskussa.
Se nuuski, osasi odottaa sitä.

Annan siis tulla,
peitän pääni.
Toipuen sitten kun on aika,
laskea menetykset.

Sitten kun on aika.

Aina on ollut.