Tartu minuun, kuin keväiseen hetkeen
Niin on kylmä,
sormien istuessa pöydän karmien,
puisilla pinnoilla.
Nostan ne, ja puhallan,
kuin heinää soitellen.
Kesä osoitti vahvuutensa,
olla oma itsensä,
alkuvaiheen tekotaiteellisen,
intiaanikesän esipuheen luodessa harhan.
Intiaanikesä voi tulla,
ja kalpeat sormeni lämmetä,
mutta nyt kamppailemme,
tasalämpöisyyden puolesta,
takatalvea vastaan.
Vaihtuvissa keleissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti