Tähtiä katselen

Kun tähtiä katselen,
Välimeren taivaan kaaressa,
kaukana pohjoisesta,
niiden suurpiirteettömiä,
pistemäisiä hehkuja,
tunnustelen.

Tunnen jotain,
pienessä tuvassa,
heinillä täytetyn tyynyn,
tukeen nojaten.

Tunnen jotain,
josta väitellään,
käydään peitsille.
Tuhotaan maailmamme,
tähtien ympäröimä keskiö.

Siksi tuhotaan,
kun luullaan,
olevamme kehän uloimmat,
sykkeen kärjessä,
tempossa mukana.
Tahdin tuoja.

olemme me, omassamme.

Kaikkeudessa hukumme.