Laulumies
Laula vaan, laulumies.
Anna ajatusten palaa,
unelmien tuulien heilutellessa liekkejäsi.
Tuli tarttuu, imaisten happi endit,
mukaansa, polttaen sillat edessään,
vajoten muistojen koskeen,
kyynelvuohon.
Ympärillään kalliot,
jotka muodostuvat kokemuksista,
tyhmistä peloista.
Korren pelosta, palaa viimeiseen lauluun,
napsahtaessa karrelle.
Käryn läpi tuulettaa.
Laula vaan, laulumies.
Palan,
pienen tilkun,
minusta poltit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti