Kaivo

Kuistin takana,
ukonlehtien välissä,
on kaivo.

Ämpärin reunoista paistava valo,
saa silmät siristämään.
Kaivo huokailee tuulen tahtiin.

Olen yrittänyt,
muiden poissa ollessa,
kurkata kannen alle.

Minua on varoitettu,
koskaan poistamasta kantta,
nostamasta, maistamatta,
vilvoittavaa vettä.

Niin kovasti tekisi mieleni,
avata peli.
Varoitukset, vaatimukset,
työntävät minua kohti kaivoa.

Olen kuullut että sieltä,
alumiinisen astian noustessa,
syntyy sateenkaari,
valaisten harmaat ihmiset,
mustat metsiköt.

Niin haluaisin kurkistaa,
niin nähdä mistä johtuu,
että virtaava veteni,
maistuu,
kyynelvuon suolaiselle,

kalkille.