Luode

Luoteesta käy tuuli,
tuoden suvisen tuoksun.

Tuuli vie kasvoiltani,
mennen talven lumet,
pakkasen puremat,
tuoden pienen poltteen,
punan iholleni.

Siinä paistaa uusi kevät.

Se on kumma,
että miten metsä vastaa,
kun sinne huudetaan.
Ei mitenkään.

Se ei kajoa, tunne,
säälistä itke.
Metsämme.

Luoteen tuulisina hetkinä,
ilma vaihtuu ilman esteitä,
arolla.
Tunnet sen, kun tulet metsästäsi.

Mennyt on mennyttä.
Tulevaisuus on auki,
metsän lukot,
kiinni.

Luoden uutta tuulta.