Voimatonna

Valosi kirkastaa synkät virkkeet,
ne joita myllyssäni, jauhan sopiviksi,
hiljaa hengitellä.

Näet silmistäni,
autuuden raoista,
että lähetämme samaa sanomaa.

Olemme kuin emme olisi,
emme kulmakarvoista,
nenän nykäisyistä,
mitään paljasta.

Raastava rouhinta,
saa olemukseni,
pakahtumaan salaisuudestamme.

Ei se sinänsä, vaan se,
etten kykene, etten voi,
hiustasi pyöräyttää,
olkaasi nojata.
Tunkea lämpöä sylin.

Voimatonna rakkaudessa,
rakkauden uuvuttamat.

Rakastamista hamuavat,
huutavat, vastausta tuuleen, karjuvat.
Meissä.