Savuna ilmaan

Tunnekuohu valahti yli,
ruusunpunaisen kuppisi,
tuoden julki osan siitä,
minkä tiesinkin,
osan piilossa olleista näkemyksistä.

Kuppi heilahti,
vihan puuska valtasi pöydän,
kostutti kartoitukseen avatun kartan.

Se tuli mittaillessa etäisyyksiä,
suhdelukuja, eroavaisuuksia,
suhteemme kivikkoisessa maastossa.

En erottanut metsää puilta,
ja naps.

Haukuit todistusaineistoni,
omasta näkemyksestäni,
palaneen savuna ilmaan,

sinun puhallellessasi tuhkat pöydältä.