Harvoin, tuskin koskaan,
olen tuntenut itseni vieraammaksi.
Siinä istun vieressäsi,
tarkkaillen tekemiäsi virheitä.
Niitä riittää. Yksikin käy.
Tarkkailijan mieli.
Levitän käteni, katson taakseni.
Annan itseni istua ja odottaa.
Tulevaa suvea.
Nukahtamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti