Pupa

Luon tilaa ympärilleni,
että voisin jälleen,
hengittää puhtaampaa ilmaa.

Luon siltaa sanoillesi,
mitättömän pienen,
ponttooneilla tuetun,
pauhaavan jokesi yli.

Se tuuli tappoi myötätunnon.
Synnytti kuoressaan,
vaeltavan vihan,
syvällisen halveksunnan.

Vaellus tuotti vähenevän pahoinvoinnin,
laskun kohti sitä samaa,
tuttua tilaa.
Pallossa.

Kuoreni kovettaen,
perhosesta pupaksi,
pupasta toukaksi.