Katson sinua kuin kukkaa

Katson sinua kuin kukkaa,
Auringonlaskun kedolla,
missä oranssit kaihoisat säteet,
kimaltelevat hennoilla terälehdilläsi,
ja jotka valon kadotessa,
kietoutuvat toisiinsa,
kuin pingviinit pakkasmyrskyssä.

Katson suipponevaa itseäsi,
värien hävitessä,
harmaan kautta,
mustaksi yöksi.

Toivotan aamun pian tulleeksi,
ja sinun puhkeavan jälleen kukkaan,
värien tanssiin liittyvän.
Tuuli lounaasta,
yön musta sydän,
maan mullassa,
ravitsee juuriamme,
sinun kukoistustasi.

Yö on pitkä väritön,
silloin lepäämme,
uutta päivää varten.