Tajusin yhtä äkkiä,
sen täydellisen hiljaisuuden,
joka sijaitsee aarniometsän kupeessa,
järven rannalla.
Kun mikään ei liiku, ei puhu, pukahda,
pidä ääntä, vain ääretön äänettömyys leijuu yllä.
Korvien humina, tinnitus, joka vaimenee,
hiljaisuuden voittaessa vääntöä.
Äänien syntypaikat poissa,
vain tyyni hiljaa.
Tulee tyhjyys, joka on kaikkeutta täynnä.
Tyhjä metsä puhuu,
me kuuntelemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti