Katukivien välissä,
liikkuvat kevättalviset vanat,
talven itkusta, katoavalle kylmälle,
tulevalle keväälle,
joka soroina virtaa, kohti kesän kuumuutta.
Kylmyys kaikkoaa pikkuhiljaa,
saa varpaat kipristelemään,
tulevasta ruohosta,
Auringon kiilan kupeessa,
polttamassa ihoa.
Jäät lähtevät, joki aukeaa,
katukivien muisti kadottaa hetket, virtaavan jäisen veden,
lumisessa kaupungissa.
Tuleva kuuma, vilvoittavine sateineen,
sille elämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti