Tuijotan huuruista ikkunaa,
kuivalta puolelta,
ihonsa menettävien karmien välistä,
sateista Suomea.
Erotan naapurin valot,
hailakkaana mattona,
jonka läpi valuu vesi,
tuiskun tanssiessa pinnalla, muodostaen tiloja, kalvossa.
En voi olla tuijottamatta,
noita ikkunapisaroita,
makean veden liittoa, pieniä hetkiä,
jotka liittyvät ja eroavat, niin kuin kaikki tekevät.
Ikkunapisarat tanssivat makean tanssinsa,
tuulipartituurien mukaan,
toisella puolella katse,
kasvoilla suolaisemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti