Vain tuuli tietää, kuiskuttaa korviisi saloja,
vuosisatojen takaa,
navat ohittaneina,
tasaajat ylittäneinä.
Vain tuuli, huokaa oksistojen tummaa huminaa,
muuntuu kieleksi,
jota vain valistuneimmat ymmärtävät,
viisaimmat tajuavat ja uskollisimmat kokevat.
Tuulet ympäröivät sinut.
Kohotat kätesi ilmaan,
rypsipellon keskellä,
ja huudat totuutesi ilmaan,
joka piirtää sateenkaaren,
taivaan portiksi,
pilvien keskellä olevalle minuudellesi.
Tiedät paljon, tuulen kautta et mitään.
Pysy tyynenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti