Häivähdys mitättömyyttä

Alku on loppua oivempi,
ymmärrän sen.
Alussa maistamme, tunnemme,
tiedämme.
Nautimme kaikesta.

Lopussa vain nolla,
muistot määrättyinä sidonnaisuuksina,
aina laimeina.
Aika kasvattaa muistojen junia, kukintoa,
mutta se ei ole totta.

Totta on vain hetki,
jolla tilanteet kohtaamme,
saamme kapasiteettiimme päivitystä,
tilanneraporttia.
Eilinen on vain häivähdys mitättömyyttä,
ja silti kaikki,
mitä meillä on.