Mieleni on puu, ajatusteni aavikolla.
Järkevät mietteet lehtinä maailmalla.
Kuiva maa, juurieni perusta,
halkaisee pelin suhteet terassien lämmössä.
Älä tule viereeni, sillä tämä karu maa,
on jättänyt jälkensä.
Voin luoda viilentävän varjon,
mutta samalla imen maastasi kaiken kosteuden.
Suhteemme kuivettuu, ja ennen lähtöäsi,
tuulien mukana,
syytätä minua kaikesta, mikä voi olla totta.
Siis pysy kaukana, aavikkomme seireeneistä.
Itse pysyisin, ja itsestäni,
jos voisin eriytyä, suunnata vuorille,
ilomme ulapoille, mihin ikänä,
ei tulvisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti