Tuuli viipyi, lainehti sisään,
toi hymysi jälkihehkun mukanaan.
Sulin tuulen kosketukseen,
suudelmiesi jättämiin jälkimakuihin.
Ilmamassan luodessa huultesi kaaret,
kosketuksemme,
väreet sisällä ja hipaisut ulkona.
Tuuli lounaasta, minä pihalla.
Sitä se teettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti